torstai 20. heinäkuuta 2017

Coppola: "The Bling Ring" (2013)


Tämä on tapahtunut oikeesti Los Angelesissa. Joukko teinejä, The Bling Ring kiertää läpi kuuluisuuksien taloja ja varastelee näiden ökyomaisuutta. (IMDb:tä mukaillen)

     *     *     *

TÄNÄÄN 4:LTA KLO 21:00

    *     *     *

Hyvien keskiluokkaisten perheiden tavalliset nuoretko rötöstelijöitä? Kyllä, ja hyvin taitavia kaiken lisäksi.

Yksi tytöistä päätyy vankilaan, jossa tutustuu Lindsay Lohaniin, yhteen julkkikseen, jonka asuntoon hän oli jenginsä kanssa murtautunut. Lohan kun istui vankilassa...

Heisserer: "Hours" (2013)


Isukki taistelee pitääkseen vastasyntyneen tyttärensä hengissä hurrikaani Katriinan jyllätessä New Orleans'issa. (IMDb)

     *    *    *

EILEN HERO KLO 21:00

    *    *    *

Kolme katastrofia päällekkäin. Ensin hirmumyrsky, joka jumittaa miehen sairaalaan. Toiseksi vaimo kuolee sairaalassa synnytykseen. Kolmanneksi mies jää itse vastasyntyneen lapsensa kanssa yksin jumiin sairaalaan. Kaiken kukkuraksi lapsi on keskoskaapissa - ja virta alkaa käydä vähiin. Käsipelillä sankari-isä veivaa virtaa pikkuiselleen. Ja tietysti loppu hyvin paitsi että toinen potilaista kuoli jo elokuvan alussa.

Edesmenneeltä näyttelijältä Paul Walkerilta huippusuoritus. Kaikesta karmeudestaan huolimatta elokuvassa on jotain koomistakin. 1' 37'' katsoja seuraa sitä, kun mies veivaa epätoivoisesti generaattorin kampea. Onko tässä järkeä vai ei? Ei.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 825. Pekka Töpöhäntä - replay


Ei jotenkin pellitä tämä suomalaisten kiusaamis-aiheiden käsittely. Olen muutaman päivän aikana lukenut kahden (2) opettajan opinnäytteen ja katsonut yhden (1) näytelmän aiheesta. Näytelmä oli Hämeenlinnan Miniteatterin uuden toiminnanjohtajan ohjaus Gösta Knutssonin klassisen "Pekka Töpöhäntä" -kirjan pohjalta.

Huomiot niin minulla kuin kanssani olleella lastenhoitajalla näytelmästä olivat samansuuntaiset. Lähtien siitä, että Pekka Töpöhäntä oli sivuroolissa nimikko-näytelmässään, mikä on tietysti aika erikoista.

     *     *     *

Kiusaamista käsiteltiin julistaen ja kliseisesti, eikä edes alkuperäisen kirjan ajatuksia oltu onnistuttu tuomaan esiin. Saati sitten että tarina olisi päivitetty nykyaikaan.

Pahan pitää näyttää pahalta ja olla Lutherin saatanan näköinen, jotta häntä voi heittää mustepullolla päähän. Ja tietysti jossain vaiheessa todettiin, että Pekka Töpöhäntä itsekin vaikuttaa siihen, että häntä kiusataan, kun hän korostaa häntänsä töpöisyyttä. Niin, Monnikin on jumalan luomus ja saatanallakin on elämässä tarkoituksensa.

Luterilainen elämä on kärsimystä, vaikka ei kiusaaminen tietysti oikein ole.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 494 - Rantakukkia - kuivalla maalla!


Kun käännyin Harvialantieltä Katistentiellä, pienessä kosteikossa lähellä valtatie 10:ä kasvoi ranta-alpia ja yleistä rantakukkaa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 493 - Mitä pukille kuuluu kesällä?


Oletko koskaan ajatellut, mitä joulupukille kuuluu joulun jälkeen. Mitään Korvatunturia ei tietysti ole olemassa muuta kuin suomalaisten sairaassa mielikuvituksessa. Mutta ihan oikeasti. Miksi pukki vain tulee ja menee? Ja onko niin ollut aina?

     *     *     *

Joulun jälkeen pukilla alkaa toisenlainen aika. Kekristä (31.10.) Nuuttiin (13.1.) hän on asunut ihmisten nurkissa, syönyt heidän ruokiaan ja pitänyt hauskaa, mutta tämän jälkeen pukki on omillaan. Vai onko kukaan koskaan nähnyt tai kuullut pukista mitään Nuutin päivän jälkeen tai ennen Kekriä. Enpä usko.

     *     *     *

Pukin katoamiseen, siihen mikseivät tarinat kerro, mitä pukki tekee muina aikoina, on yksinkertainen syy. Pukki kun ei tee paljon mitään. Pukki vain on ja jos hänellä olisi oma koti, mitä hänellä ei ole, hän varmaan tekisi talvella ja keväällä puhdetöitä niin kuin ihmiset maaseudulla ennen tekivät, kun ulkona ei voi työskennellä.

     *     *    *

Todellisuudessa pukki asuu, ainakin tämä tietty pukki, koko  kevään Katumajärven rannalla veneen alla ja on siellä aina siihen asti kunnes luonto alkaa rehottaa, jolloin pukki lähtee kesän alussa vuotuiselle vaellukselleen, joka huipentuu kekriin mikäli sellaista vielä jossain vietetään. Halloween-juhlakin käy, mikäli pukki vain kelpuutetaan mukaan, mitä ei usein tapahdu. Pukin saapumista juhlijoiden joukkoon ei katsota kovin hyvällä silmällä, sillä pukki yhdistetään jostain syystä vain jouluun ja joulunviettoon.

     *     *    *

Vielä 1960 -luvulla niin maaseudulla kuin kaupungeissa kierteli koko joukko miehiä, joita sanottiin kulkureiksi. Osa heistä oli juuri niitä, jotka kekrinä muuttuivat kekripukeiksi, jouluna joulupukeiksi ja nuuttina nuuttipukeiksi. Yleensä tämä pukki, josta nyt on puhe, asustaa talvet yhden ja saman veneen alla, minne hän saapuu joskus tammikuussa. Lumi veneen kupeissa pitää veneen mukavasti lämpimänä ja jos lunta ei ole, pukki vuoraa veneen ruo’oilla, jotka pitivät hyvin lämpöä.

     *     *     *

Pukilla on viime vuosina ollut missio, jota hän on pyrkinyt toteuttamaan ja se on “ruoan hävikin vähentäminen”. Tämä on oikeastaan vain kaunis nimitys sille, mitä pukki tekee monta kertaa viikossa eli dyykkaa tai suorastaan kerjää Hätilässä milloin Lidlin, milloin S-marketin tai K-supermarketin takana jäteastioilla. Ja tätä jatkuu kunnes pukki saa luonnosta ruokansa, mikä ei ole helppoa.

    *     *     *

Käytännössä pukki dyykkaa aina kekriin asti ja oikeastaan, jos rehellisiä ollaan, pukki ei muuta teekään kuin dyykkaa.  Ennen hän keräili luonnonantimia, kalasti ja metsästi, mikä on nykymenossa aina vain vaikeampaa. Jokainen maapläntti on Ruotsin vallan maalaeista lähtien kuulunut aina jonkun omistukseen.

Lähinnä pukki tyytyy keräämään marjoja, sieniä ja kasveja silloin, kun niitä on tarjolla ja panee silloin tällöin sorsan- ja lokinmunia poskeensa ja saattaapa hän joskus ottaa jonkin ärhäkän sorsan kiinni ja tehdä siitä paistin itselleen.

    *     *    *

Aikoinaan pukki oli tavallinen nuorimies, joka aina kekrinä ryhtyi kekripukiksi, mutta rooli jäi pahasti päälle ja hänestä tuli lopulta niin kuin monista muista hänen kaltaisistaan ihan oikea joulupukki. Pukki muistelee lämmöllä aikaa, jolloin hän monien muiden kylän ja kaupunginosan nuorten tyttöjen ja poikien kanssa kekrinä kiersi maatalosta ja kerrostalosta toiseen.

Surullisena pukki pitää sitä, että hänen jälkeensä ei uusia pukkeja ole juuri enää tullut, sillä kekriperinne on lähes tyystin unohtunut.  Miten hienoa olikaan tehdä talon väelle improvisoituja esityksiä milloin mistäkin aiheesta! Ja saada palkkioksi ruokaa, mitä sadonkorjuuaikaan oli aina paljon tarjolla - ja ei kulunut aikaakaan, kun oltiin jo joulussa ja taas kierrettiin talosta toiseen aina sinne Nuutin -päivään asti, jolloin vielä kierrettiiin keräämässä joulun tähteet pois ja siitähän se dyykkaaminenkin alkoi. Se oli elämää se! Toisin on nyt.

Kaikki on vain yhtä joulua ja jouluaattoa kerran vuodessa. Ikään kuin pukkia ei muina aikoina olisi edes olemassa.