perjantai 30. heinäkuuta 2010

Eliot: "Autio maa" (1922)

"Autio maa" (suom. 1949). 434 riviä runoa. Viisi osaa:

1. Kuolleiden hautaus
2. Erä shakkia
3. Tulisaarna
4. Veteen kuoleminen
5. Mitä ukkonen puhui

Kirjoitettu 1. maailmansodan jälkeen, jolloin kaikki inhimillinen maailmassa oli 1. kertaa kokonaan tuhlattu.

T.S. Eliotin moderni runo otettiin vastaan 2-jakoisesti. "Paperin tuhlausta!", sanoivat jotkut. "Hienolla tavalla käsitellyt omia kokemuksiaan ja tunteitaan" sanoivat toiset.  Merkityksetön fraasikokoelma, loputtomasti viittauksia ja alatyylistä kieltä. Viihdyttävää. Luultavasti kaikkea tätä.

Viittauksia muiden teksteihin on kymmenittäin mm. kristilliseen, hindulaiseen ja buddhalaiseen kirjallisuuteen. Puhumattakaan muusta kirjallisuudesta. Ehkä keskeisintä ovat Buddhan opetukset vapautumisesta kärsimyksistä, mihin "Tulisaarna" (Fire Sermon) viittaa. Keskeistä on oman mielen, aistien hallinta. Runon loppu on kuitenkin pessimistinen ja sovinnainen. Ainoa turva löytyy sittenkin vain kristittyjen Jumalasta. Ihminen ei rajallisilla aisteillaan pysty välttämään hulluuttaan ja saavuttamaan kesäisen pääskysen kaltaista vapautta.

1. KUOLLEIDEN HAUTAUS

Runo alkaa kuuluisalla säkeellä: "Huhtikuu on kuukausista julmin". Kevät kuolleen talven jälkeen. Työntää kaiken vanhan tieltään. Luonto syntyy uudelleen.

Eliotille talvi ei ollut kuollutta aikaa. Yläluokkaiselle, rikkaalle miehelle se oli vapautta velvollisuuksista. Lomaa. Rahvas lomailee kesällä. Eliot muistelee omaa talveaan Saksassa ystävänsä luona. "[J]oimme kahvia ja juttelimme hetkisen". Mikä onkaan ihanampaa kuin kahvi - ja juttelu kahvia juodessa! Sitten iloista yhdessäoloa ulkona. Unohtumattomia kokemuksia sukulaisperheen kanssa. Elämysmatkailua. Ekstaaseja, ekstaasien perään.

Epäsuoria viittauksia seksiin. Eliot oli homoseksuaali, "hyasinttityttö",  ja ilmeisesti hänen ensimmäinen rakastumisensa tapahtui Saksassa. "[E]nkä tiennyt mistään [mitään]." Silti jäljelle, lähtiessä, jäi vain "meren autius ja tyhjyys". Niin kuin aina lähtiessä. Sitten Eliot menee naimisiin ennen sotaa. Muuttaa keväällä Lontooseen perheineen työnsä perässä. Hän on töissä pankissa. Katkeruutta elämättömästä elämästä?

2. ERÄ SHAKKIA

Sodan jälkeen kaikki on toisin. Vai onko? Jälleen ylellistä elämää. Mieltä turruttavat tuoksut, ehkä huumeet, alkoholi. Sota: raiskauksia. Vaimo: "Jää luokseni. (..)  / Sinä et puhu ikinä. Puhu (..) Etkö muista mitään?".
Taustalla 20-luvun iloista jatsia. La-la-laa.

Sodan aikana. Vaimot miehilleen uskottomia. Viettivät silloinkin iloista elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sodan jälkeen likapyykin pesu. Vaiko sittenkään? "Albert on ollut neljä vuotta sodassa, ja tarvitsee hauskuutta." Neljä vuotta tyhjää elämää. Ikä ei kartu, elämä seisahtunut. Vai onko aika ajanut ohi? Lilillä ikää jo tai vasta 31-vuotta Onko jäljellä vain Shakespearen Ofelian hulluus, kun Hamlet hylkäsi hänet? Hyvää yötä merkityksettömän naimisen jälkeen. "Hyvää yötä", sanoi Ofelia eikä tiennyt mitä sanoi. Oli niin sekaisin.

3. TULISAARNA

Lontoo. Autiot Thamesin ja meren rannat. Nymfit ovat poissa. Herrat ovat jättäneet rakastettunsa ja menneet pankkeihinsa ja virastoihinsa töihin. Juoksuhautojen rotat valtaavat myös meren- ja jokien rannat.

Tiresias, sokea tietäjä, tarkastelee kaupunkia. Ajattelee ääneen. Mikään ei ole sittenkään muuttunut. Mies menee rakastajansa luo. La-la-laa. Niin on kuin on aina ollut. Mieli kulkee pitkin Thamesin rantoja läpi Lontoon.

Jokin on kuitenkin toisin. Mahdollisuus vapautua omista kärsimyksistä oman mielen, uuden arjen avulla. Tosin Eliot turvautuu lopulta patenttiratkaisuunsa: kristinuskon Jeesukseen. Buddhan opetukset oman mielen hallinnasta eivät riitä Eliotille. Hengitysharjoituksia ja meditaatiota ei kokeilla edes puolivakavasti.

4.  VETEEN KUOLEMINEN

Jokin on myös pahasti pielessä. Ei sodan takia. Ei siksi, että elämä on sekaisin. Ei, ei mitään sellaista. Ilmeisesti delfiinit vain uivat niin syvissä vesissä, ettei niistä ole apua onnea varten ja turvaa vaarassa oleville maakravuille.

Elliot ja hänen vaimonsa eivät ilmeisesti saa tai voi saada tai eivät halua jälkikasvua. Oma elämä vie kaikki voimat, sen hallinta. Eikä lapsia tietysti voi tehdä kuin yhdellä tavalla ja jos sitä ei tehdä ei lapsia synny.

5. MITÄ UKKONEN PUHUI

Lopuksi Eliot etsii pysyvää onnea, Graalin maljaansa, punaisilta vuorilta. Todella autiosta maasta, jossa ei tavallisesti sada vettä.

Vaeltaja haaveilee veden solinasta ja korpirastaan laulusta: "drip drop drip drop". Vaimonsa tai rakastajansa kanssa vaeltaa. Muukalainenkin tulee tällä Emmauksen tiellä vastaan.

Tulevat luolaan, jolloin puhkeaa ukkoskuuro, joka kastelee maan. Maa jossa he kulkevat ei ole Eurooppaa. He ovat vaeltaneet Gangesin vartta ja tullut Maan katolle Himalajan vuoristoon Tiibetiin.

Ukkonen kysyy kysymyksiä niin kuin hindulaisuudessa on tapana. Mitä he ovat antaneet eläessään? Ovatko he tunteneet myötätuntoa muita kohtaan? Miten he ovat ohjanneet elämänsä purtta?

Matkalaiset ovat eläneet täyttä elämää, vaikka paljon heistä ei jää jäljelle. Ehkä hieman maata. Toisiakin ovat hieman yrittäneet ymmärtää, vaikka avain oman mielen vankilaan on ollut hukassa tai siinä on jokin käsittämätön vika.

Elämän pursi on lipunut suuntaan jos toiseenkin (jolloin omasta purjehdustaidosta on ollut apua). Tyynellä virta on vienyt (ilman airoja). Mutta entä maailma ympärilä? Ei voi toivoa kuin rauhaa, rauhaa, rauhaa. Ekstaattisia kokemuksia, paljon ymmärtämystä muita kohtaan ja taitoa seilata elämän merillä ja porskuttaa meressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti