torstai 8. syyskuuta 2011

Swift: "Vaatimaton ehdotus..." (alk. 1729)

"Gulliverin retkistä" tunnetun Jonathan Swiftin essee "Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen" (1729) on ajalta jolloin vapaa (poliittinen) lehdistö vasta otti ensi askeliaan Euroopassa.

Teksti on sisällöltään raju mutta kylmän, viileän rationaalisesti kirjoitettu. Samaa kaavaa käyttäen voisi kirjoittaa esim. tekstin, jolla on perusteltavissa, miksi on oikein, että suomalaiset pitkäaikaistyöttömät eivät ole oikeutettuja samanlaiseen toimeentuloon kuin muut Suomen kansalaiset. Sanomattakin on selvää, että tällaista tarinaa maassamme myös ylläpidetään ja ruokitaan aktiivisesti, eikä se ole mitään satua tai satiiria vaan totista totta. Jo siksi tämä teksti on ajankohtainen jopa vuoden 2011 Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa.

     *     *     *

Politiikassa mikä tahansa - hulluinkin - ajatus on perusteltavissa vakuuttavasti, jos joku vain haluaa tehdä sen. Ja sen on mahdollista saada kansan enemmistön hyväksyntä, mikä tekee mm. demokratioista poliittisesti vaarallisen järjestelmän. Sen osoitti mm. 1930-luvun Weimarin Saksa ja miksei myös Suomi. Tämä ei tietysti tarkoita, etteivät myös diktatuurit olisi kansalaisilleen vaarallisia ja pelottavia, joita keskellä Eurooppaakin oli vielä 1970-luvun alussa mm. Espanjassa.

     *     *     *

Katolinen pappi Jonathan Swift on Irlantilainen, jonka isänmaata protestanttinen, (parlamentaarinen) demokratia Iso-Britannia kolonisoi. Tuloksena oli Irlannin köyhtyminen. Katolisessa maassa kun oltiin syntyvyyttä ei säännöstelty, ja lapsia syntyi paljon. Paljon enemmän kuin pystyttiin ruokkimaan. Swift oivalsi, miten asiasta, joka syvensi irlantilaisten kurjuutta, voitiin tehdä maan menestystekijä. Lapset voisivat olla myös elinkeino.

Tänä päivänä tuskin kukaan ihmettelee ehdotusta tehdä lapsista elinkeinoa, sillä monille lapset ovat elinkeino. Esimerkiksi elinkauppiaille ja kotiäideille. Euroopan rikkaat ostavat Rio de Janeiron katulasten elimiä omiin tarpeisiinsa, mitä tietysti paheksutaan. Lastensuojelulaki Suomessa ei suojele kotona olevia lapsia äideiltään. Lain henki on suojella ensisijassa perhettä ja vasta sitten lasta. Lasten huonoa asemaa perheessä tietysti paheksutaan.

Tietyllä tavalla Suomen lasten tilanne vuonna 2011 ei periaatteessa poikkea kovin paljon tilanteesta, joka oli 1700-luvun Irlannissa. Kansalaisia olivat aikuiset, eivät lapset. Demokratioissa lapsilla ei ole ääntä niin kuin ei esimerkiksi eläimilläkään.

     *     *     *

On tietysti absurdia ehdottaa, että lapsista tehtäisiin herkkuruokia rikkaiden maanomistajien pöytiin, mutta tapa, jolla Jonathan Swift sen teki, sai monet uskomaan, että ehdotuksessa saattaisi olla jopa jotain järkeä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Swiftin ehdotuksen takana on työttömien äitien työllistäminen ja tekeminen isänmaalleen hyödyllisiksi kansalaisiksi. Jos alettaisiin tarkkaan syynätä keinoja, joilla viime vuosikymmeninä niin irlantilaisia kuin suomalaisiakin on työllistetty - ja rikastutettu -, yhtä hulluja löytöjä tulisi vastaan. Euroopan unionin tuhannet projektit ovat työllistäneet suomalaisia ja rikastuttaneet keskiluokkaa. Suuressa osassa projekteja on yhtä paljon järkeä kuin Jonathan Swiftin ehdotuksessa briteille.

    *     *     *

Työvoiman ja elinkeinojen vapaa liikkuvuus Euroopassa kalskahtaa loistavalle ajatukselle. Silti siinä on jotain samaa kuin pyrkimyksessä saattaa Irlannin lapset rikkaiden ruokapöytään - pois rasittamasta omaa kansantalouttaan. Suomi ei EU-jäsenyyden ja rahaliittoon liittymisen myötä päässyt eroon (edes korkeasti koulutetuista) työttömistään vaan sai riesakseen esim. romanikerjäläisten ongelman. Tätä tuskin toivottiin.

     *      *     *

Essee huipentuu vastaanpanemattomille perusteluille äitien huolenpidosta ja hellyydestä lapsiaan kohtaan. Sitähän kai kaikki haluavat? Lapsien tehtaileminen yhden lapsen vuosivauhdilla todelliseen tarpeeseen pitäisi myös yhteiskunnalle tärkeää avioliittoinstituutiota yllä. Perheväkivalta myös tyrehtyisi, koska raskaanaolevien naisten keskenmenosta tulisi perheelle suuria taloudellisia tappioita jne. Kuulostaa hyvältä?

Swift ehdottaa lapsista jopa vientituotetta, joka tänä päivänä monelle suomalaisellekin on totisinta totta. Kuinka paljon Suomeen on tuotukaan lapsia muualta maailmasta hyvinvoivalle keskiluokalle, heidän itsekkäiden pyrkimystensä tähden? Rikkaiden perheiden ruokapöytien ääreen. Tosin ei nyt sentään ruuaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti