torstai 1. joulukuuta 2011

Rojola: "Suffragettien city" (2011)

"Albumi on vedenpitävä todiste siitä, että länsinaapurissa ei vain diskuteerata vaan sieltä ammutaan täyslaidallinen kohti yhteiskunnan epäkohtia.

Punastele ja kainostele - sillä Suffragetit eivät tee niin."
(Takakansi)

     *     *     *

Ruotsalaisten feministisarjakuvantekijöiden kokoelma "Suffragettien city" (2011) on tutustumisen arvoinen julkaisu. Sarjakuvat tuottivat lievän pettymyksen, mutta Liv Strömquistin 'Pettämisen raja' on nerokas aivan kuten kirjan toimittaja Johanna Rojola toteaa.

Jälkikäteen ajatellen nimi "Suffragettien city" sopii kokoelmalle oikein hyvin, sillä nimi on itseironinen siinä mielessä, että sarjakuvat edustavat varsin vanhakantaista feminismiä. Lukija siirtyy ajatuksellisesti aikaan ennen 1920 - lukua, jolloin suffragetit mellastivat Lontoo Cityssä, mutta kaikesta huolimatta kuuden feministisarjakuvantekijän paketti toimii tässäkin päivässä. Monet asiat muuttuvat perin hitaasti jopa länsimaisissa yhteiskunnissa...

     *     *     *

Liv Strömquistin 'Pettämisen raja' panee miettimään nykyisen rakkausavioliiton perusteita. Saksalaisiin sosiologeihin Ulrich Beckiin ja Elisabeth Beck-Gernsheimiin vedoten hän esittää nykyisen romanttisen rakkauskäsityksen uskontona, jonka voi rinnastaa uskontoihin, joissa rakkauden kohde on jumala.

Strömquist saa lukijan vakuuttuneeksi, että tavassamme puhua ja toimia suhteessa kumppan(e)i(h)imme on jotain syvästi uskonnollista. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa uskontokin on privaatti asia, kahden (tai useamman) ihmisen välinen suhde. Jokaisella parilla on siis ikään kuin oma yksityinen uskontonsa, jossa ovat omat rituaalinsa ja sääntönsä. 

Samalla tavoin myös muussa elämässä ihmiset jaetaan rakkaisiin ja ei-enää-niin-rakkaisiin, joita ehkä jopa vihataan tai joiden suhteen ollaan täysin välinpitämättömiä. Ironisoiden Liv Strömquist on piirtänyt Gustav Klimtin "Suudelma" - taulusta stripin, jossa rakastavaiset keskustelevat. Mies sanoo suudellessaan naista kaulalle: "Olet kaikkeni". Nainen ekstaasin keskeltä: "Niin joo mutta kohta tulee ero, ja sitten emme enää koskaa tapaa, paitsi kerran vuodessa muodollisesti kahvikupposen ääressä".

Rakkauden uskonnossa ovat uskovaisensa ja ateistinsa - ne, jotka eivät usko rakkauteeen ja ne jotka kaikissa tilanteissa vannovat sen nimeen. Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin välille epäilijöiksi.

Strömquist sarjakuvansa loppupuolella kyseenalaistaa tämänkin uskonnon, mutta ei tarjoa tilalle vaihtoehtoa. Uskonnon ongelmakohtana on ns. seksuaalinen omistusoikeus ja mm. siihen liittyvä mustasukkaisuus. Omistusoikeus kieltää pettämisen. Ja mikäänhän ei toisaalta ole niin houkutteleva kuin kielletty hedelmä... Tosin suhteen vakiinnuttua tämä ei tuota enää niin paljon ongelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti