maanantai 28. toukokuuta 2012

Beckett: "Voi miten ihana päivä!" (1967)

Elämän vähämuotoisuus ja ilottomuus sekä ihmisen lohduton yksinäisyys, siinä ne teemat, joita kirjailija Samuel Beckett käsittelee näytelmissään "Voi miten ihana päivä" ja "Viimeinen ääninauha". Molemmat ovat pitkiä yksinpuheluja, kärsivällisesti ja samalla kuitenkin tulisesti hahmoteltuja, satiirilla ryyditettyjä. Niitä voisi pitää pelkästään lukunäytelminä, ellei olisi todisteita siitä, että etevä näyttelijä voi antaa niille hämmästyttävän näyttämöllisen tehon. (Vilho Suomi, "Arvosteleva kirjaluettelo" 9/67)

     *     *     *

"Voi miten ihana päivä" on absurdi näytelmä Williestä ja Winniestä, ilmeisestikin avioparista, autiomaassa. He ovat kuin viimeiset ihmiset maailmassa. Toisessa näytöksessä Winnie on yksin, aina viimeiseen kohtaukseen asti. Näytelmä päättyy siihen, että Winnie ja Willie tuijottavat toisiinsa - kenties viimeisen kerran.

Ensimmäisessä näytöksessä viisikymppinen Winnie on hautautunut alusvaatteisillaan vyötäröön asti hiekkaan, toisessa kaulaan saakka eikä hänellä enää liiku muuta kuin silmät, nenä ja suu.

Näytelmä alkaa Winnien herätessä rämisevään kellonsoittoon. Aamu alkaa lyhyellä rukouksella. Winnie tekee aamutoimet ja valmistautuu päivään niin kuin hautautuneena hiekkaan sen vain voi tehdä. Hänellä on ostoslaukku, jossa ovat hänen tavaransa mm. hammasharja ja peili.

Winnie täyttää päivänsä loputtomalla puheella. Willie ei sano juuri mitään. Hän ei ole hautautunut hiekkaan vaan rämpii ja konttaa ympäriinsä. Winnie toistelee neuroottisesti "Voi miten ihana päivä" -fraasia, vaikka päivä on kaikkea muuta kuin ihana. Päivän, elämän ikävyyttä symboloi vanha Browning pistooli, joka on hiekassa Winnien oikealla puolella.

     *     *     *

Satunnainen esimerkki 1. näytöksestä, Winnien jatkuvasta monologista porottavassa auringossa autiomaan keskellä vyötäröön asti hiekkaan hautautuneena: 

Ja jos jonakin päivänä olen niin syvässä että maa peittää rintani, silloin en koskaan olisi nähnyt rintojani, kukaan ei koskaan olisi nähnyt rintojani. (Tauko) Toivon että tämä, ettei tämä olisi mennyt sinulta ohi, olisin aivan onneton jos tämä olisi mennyt sinulta ohi korvien, tällaisia huippuja en ihan joka päivä tavoita.

     *     *    *

2. näytöksessä Winnie on kaulaan asti hiekassa, jolloin vain hänen silmänsä liikkuvat ja hän pohtii suhdettaan Willieen: 

Alakuloisuus intiimin sukupuolisen kosketuksen jälkeen on tuttu juttu meille, vai mitä? (Tauko) Siinä suhteessa sinun mielipiteesi on sama kuin Aristoteleen, luullakseni.    

Linkki:

Happy Days. YouTube (koko näytelmä)
Happy Days. Part 1. YouTube
Happy Days with Billie Whitelaw. YouTube

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti