maanantai 22. lokakuuta 2012

Beckett: "Millaista on" (1962)

"Millaista on" (1962) ei ole kysymys vaan vastaus - kertomus siitä millaista on Samuel Beckettin luomassa oudossa kaikkea tavanomaisuutta kaihtavassa maailmassa jossa pyöveli muuttuu uhriksi ja uhri pyöveliksi ja jossa he sitten elävät yhdessä mittaamattoman pitkät ajat. (Takakansi)

     *     *     *

Tällaista kirjaa et ole lukenut aiemmin, jos et ole lukenut tätä kirjaa. Tätä kirjaa ei lueta. Tämä kirja on elämys, kokemus, hämmennys, turhautuminen, ikävä.

Tekstissä ei ole välimerkkejä, ei selkeää logiikkaa ja tarinaa. Ei edes lauseita vaan sanoja sikin sokin, jotka kuitenkin muodostavat - tai tuntuvat muodostavan - mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka voi tulkita jotenkin.Tämän kirjan jättää helposti lukematta.

Kirja kertoo minusta ja Pimistä. Minusta, kertojasta ennen Pimiä, minusta Pimin kanssa ja vihdoin Pimin jälkeen. Mikä on tuo Pim, on vaikea sanoa. Hän on kenties uhri, joka muuttuu pyöveliksi. Tosin häntä ei hirtetä pussi päässä, sillä muutenhan hän ei voisi muuttua itse pyöveliksi. Tai ehkä tässä maailmassa, Danten maailmassa, sekin on mahdollista...

Kertoja rämpii aluksi mudassa, rämpii ja rämpii. Sitten hän kohtaa Pimin ja heitä on kaksi ja ehkä muitakin. Pim on aluksi uhri lopuksi pyöveli. Kertoja jämähtää mutaan kohdattuaan Pimin. Lopulta Pim hylkää minä-kertojan. Ja lopulta minä jää yksin mutaan niin kuin oli alussa, tosin liikkumattomana.

      *     *     *

[OSA] 1.  Ensimmäinen kappale

millaista oli sana sanalta ennen kuin Pim silloin kun Pim sen jälkeen kun Pim millaista on kolme osaa toistan minkä kuulen

Tässä on kenties jotain samaa kuin lukemattomissa luomiskertomuksissa ihmisen evoluution aikana. Ehkä ensimmäiset kertomukset olivat tällaisia. Eivät kovin kummoisia.

Kertoja on yksin säkkinsä kanssa, jonka panee päähänsä. Hän ei tiedä mitä sille tekisi, mikä se on, mutta yrittää jotain sanoa siitä sanoin. Pim on ilmeisesti nainen, ja kertoja mies.

Pim tulee ensin kuvana mieleen, kohoaa mudasta, pimeydestä, jossa kertojakin on. Kaikkea tapahtuu ympärillä. 

ilma kukkuroillaan hyönteisten surinaa

nyt siihen loppui kuin lamppu joka puhalletaan

hetki kuluvan kuluessa siinä koko menneisyyteni pahainen rotta kintereilläni loput erehdystä


Kertoja on jotenkin hukassa sen kanssa, miten nopeasti kaikki muuttuu. Jokin erehdys on ehkä tapahtunut, kun hän on alkanut kuulla päästään ääniä, sanoja.

äkkiä pää säkkiin jossa minulla on luvalla sanoen kaikkien aikojen kaikki kärsimys mitä minä mokomasta huolin (..) lieju lurahtelee tärisevän ruumiini alla kusta pääsee minusta ja pierua yhtäaikaa

      *      *    *

[OSA] 2.  Sitten tulee Pim, joka on hirveän peloissaan. Hänelläkin on pussi päässään - ja hän huutaa, mutta rauhoittuu sitten. 

vasen käteni (..) työntyy seuraksi säkkiin hänen säkkiinsä hän pitelee säkkiään sisältäpäin likeltä reunoja minua olisi pelottanut käteni viipyy hänen kädellään kuin narut vetäytyy takaisin (..) sen enempää ei säkistä vähään aikaan

Kummatkin pääsevät säkistä ulos, mutta mitä sitten. He ovat edelleen liejussa, mutteivät yksin.

minä enää minä yksin niin luulen tai sitten minun mielikuvani hänellä ei ollut nimeä sen siis hänelle annoin Pim luonteva mukava käytellä

Yhdessäolo ei ole kummallekaan helppoa. 

koko tämän ajan mittaamattoman ajan lähes ylivoimaista kaikki Pim käy todellä voimille pakko käydän ollaanhan kahden oikean käsivarteni pusertaa häntä vetää likemmäs rakkauttako hylättänä olemisen pelkoa

     *      *      *

[OSA]3. Jotenkin kertoja on sitten jäänyt yksin. Pim on lähtenyt.

Pimien kaikkien pyöveliksi ylennettyjen entisten uhrien jos koskaan mitään entistä ja tulevien se sen sijaan on varmaa vielä varmempaa kuin maan pyöriminen valoansa vastaan kaikkien nähden

Ilmeisesti Pim - ja muut Pimin kaltaiset - on pitänyt itseään uhrina suhteessa, ja päättänyt lähteä - ja ryhtynyt itse pyöveliksi, josta on syyttänyt toista, miestä.

Kertoja selvästi kaipaa Pimiä, eikä ymmärrä ihan kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.

Pim (..) pyövelinä vai uhrina nämä sanat liian voimakkaita aina saman uhrin pyövelinä aina saman milloin taas yksin matkalaisena hylättynä täysin yksin nimettömänä

Kertojan ja Pimin kohtalo on jotenkin kietoutunut toisiinsa. Hän ei pysty sanoin ilmaisemaan mistä on kyse, eikä muutenkaan. Hän vain on mutaan jumittuneena ja yrittää pohtia tilannetta, mutta ei siitä tule mitään.

MITÄ ON TAPAHTUNUT huutoa hyvä

Kertoja on helpottunut päästyään kirjan loppuun, ääniensä loppuun, jota hän alussa alkoi kuunnella maatessaan mudassa. Jäljellä on enää huuto, huuto Pimin perään...

Linkit

Samuli Paronen. Wikipedia

Millaista on? Teemu Mäen taide Samuel Beckettin teemasta. Mustekala.info

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti