lauantai 24. marraskuuta 2012

Henriksson: "Moby Doll" (2012)

Romaani, jossa mies etsii naista ja nainen etsii valasta.
Musiikissa on kyse ajasta, kahden sävelen matkasta toiseen. Nuori musiikinopiskelija Jenny jäljittää lapsuudessaan kuulemaansa sävelmää Norjan Jäämerelle, valaiden pariin. Häntä seuraa matkalle Jokke, virkamies ja järjestöjyrä, jonka kanssa Jennyllä on ollut lyhyt suhde vuosia aikaisemmin. Etsinnässä heitä auttaa Hope, Narvikiin muuttanut biologi, joka tutkii valaiden kieltä.

Saara Henrikssonin "Moby Doll" (2012) kertoo saavuttamattoman kohteen metsästyksestä mutta myös kommunikaation mahdollisuudesta ja musiikin voimasta. Valaiden laulusta Jenny etsii vastausta jo lapsena esittämäänsä kysymykseen. Romaani kertoo myös ihmisten ja valaiden suhteesta kautta aikojen. Esikoisteos. (Inton sivusto)

     *      *      *

Aloitin vasta lukea Saara Henrikssonin kirjaa "Moby Doll" (2012). Kieli ja sisältö - brilliant! On jo alkukappaleen jälkeen suosikirjojani! Vetää vertoja Melvillen "Moby Dickille", uskokaa tai älkää. Ja jo toinen valaskirja vuoden sisällä suomeksi. Silene Lehdon "Lähdin valaiden matkaan" (2011)  -kokoelman runoissa on samankaltainen tunnelma.

- No, luettuani kirjaa pidemmälle ei se ehkä ollut aivan niin hyvä kuin oletin, mutta tärkeintähän on sisältö, kantavat ajatukset ja hyvä tahto eläinten ja ihmisten kesken. Se että puhutaan tärkeästä asiasta eli ihmisten ja muiden lajien välisestä ikiaikaisesta suhteesta.

     *     *     *

Loppujen lopuksi kirja on suorastaan McLean-tyylinen jännityskirja, kuin "Karhusaaren" (1971) jatko-osa, mikä ei alenna kirjan arvoa. Tosin tällaisissa kirjoissa korostuu juoni sisällön kustannuksella, mutta sotaa parempi lähtökohta on varmasti ihmisen henkinen taistelu oman lajiolemuksensa puolesta.

Siban musiikinopiskelija Jennyn ja ympäristöministeriön pikkuvirkamiehen Jokken seikkailu Norjan merellä on joka tapauksessa lukemisen arvoinen, viihdyttävä pakkaus. Ja Henrikssonilta mainio avaus esikoiskirjailijana. Kirja lupaa hyvää jatkossa, kunhan hän pääsee kettutyttö-kokemuksia syvemmälle aihepiirinsä käsittelyssä.

     *     *      *

Saara Henriksson paikka paikoin väläyttää loistavia kertojan lahjojaan, mikä koukuttaa lukijan. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole samaa tasoa kuin kirjan yksittäiset tarinat. Olisin toivonut, että hän olisi kertonut enemmän asioita valaiden kannalta. Nyt tämä puoli kerronnasta jäi kovin ohueksi.

Kirja kokonaisuudessaan jäi myös hieman kesken. Olisin odottanut, että valaiden mahdollisuuksista puuttua ihmisten toimintaan olisi kerrottu tai pohdittu hieman enemmän. Nyt kirja jäi eräänlaiseksi 'Moby Dick' -pastissiksi.

Myyttista tarinaa ihmisten ja valaiden suhteesta olisi voinut kuljettaa sitäkin piirun verran pidemmälle.

     *      *      *

Kirjan alussa minua viehättää Jennyn kuvaus itsestään lapsena sen jälkeen, kun hän on nähnyt eläinmuseossa valaan luurangon, mikä oli ollut lapselle koko hänen elämäänsä mullistava kokemus. Valas on jonkinlainen mielen arkkityyppi, joka loksauttaa mielessä joitain palasia kohdalleen.

Jo pieni lapsi voi tehdä elämässään tärkeän oivalluksen siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Se on ikään kuin rakennettu ihmisen sisään, ajatus siitä mikä elämässä on merkityksellistä.

Sinä iltana Jenny ei risti käsiään iltarukoukseen, sillä valas on suurempi kuin Jeesus ja Jumala ja kaikkea, mitä aikuiset ovat hänelle kertoneet.

Lapsena hän käy vanhempiensa kanssa Norjassa ja näkee ilmielävän valaan, mikä vahvistaa aiemmin koettua elämystä valasten merkityksellisyydestä ihmisten kannalta. Videolta hän katselee ja kuuntelee matkan aikana ryhävalaiden laulua, mikä ilmeisesti saa tytön kiinnostumaan musiikista.

Jenny kuuntelee, kunnes meren matala humina, laivan murina ja valaiden äänet alkavat kuulostaa musiikilta.

Myöhemmin nuorena naisena ja opiskelijana Jenny löytää valaat uudelleen musiikin kautta, minkä ympärille koko kirjan juoni rakentuu. Debussyn preludit yhdistyvät Jennyn mielessä hänen aiemmin kuulemaansa valainten ääntelyyn. Ja hänestä tuntuu, että häneltä - 'Uponnut katedraali -preludista - puuttuu jotain olennaista valaiden laulusta, jotain sellaista minkä hän haluaisi omaan sävellykseensä.

     *      *      *

Kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Jokke ja Jenny, toisistaan riippumatta, lukevat uutisen valaanpyytäjien ja ympäristönsuojelijoiden kiistasta, mikä liittyy pyyntialukseen uppoamiseen, mistä syytetään aktivisteja. Myöhemmin tulee esiin, että kyse ei olekaan siitä mitä ihmiset ovat tehneet vaan siitä, että valaat ovat liittoutuneet pyytäjiään vastaan - ja upottavat symbolisesti samaan aikaan useita pyyntiveneitä eri puolilla maapalloa.

Jennyn mieleen palautuu hänen kauan aikaa sitten kuulemansa valaiden ääntely, minkä hän kokee erityisen merkitykselliseksi itselleen ja alkaa jäljittää tätä valaiden laulua. Salapoliisityö johtaa hänet lopulta Norjaan. - Kehyskertomuksena on se, että Jenny on tekemässä opinnäytetyötään Sibaan, ja hän aikoo käyttää valainten laulua siinä jotenkin materiaalinaan.

Samaan aikaan toisaalla ympäristöministeriössä Jennyn entinen poikaystävä Jokke on tekemisissä myös valaiden kanssa, ja aikoo osallistua ministeriön virkamiehenä kansainvälisen valaanpyyntikomission kokoukseen Suomen edustajana. Japani on aloittanut uudelleen valaanpyynnin yksipuolisella ilmoituksella, ja valaiden kannalta kokouksessa on paljon pelissä.

Jokke tuntee, että hänen on voitava vaikuttaa asiaan jotenkin, ja hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi lähtemään kokoukseen, mitä varten hän tekee valmistelumatkan Norjaan, joka sattuu samaan ajankohtaan kuin Jenny suunnittelee omaa matkaansa. Pari ei kuitenkaan lähde yhdessä matkaan, vaikka lopulta kohtaavat toisensa merellä.

     *      *     *

Jokkea ja Jennyä valaat yhdistivät jo aiemmin, sillä he olivat kolme vuotta aiemmin olleet yhdessä mielenosoituksessa Tampereella, jossa vastustettiin valaiden pyytämistä. Suunnitellessaan matkaansa Norjaan Jokke ottaa Jennyyn yhteyttä tietämättä, että myös tämä on suunnitellut samankaltaista matkaa samaan paikkaan. Parin välille syntyy kuitenkin riitaa, mikä saa kummankin lähtemään matkaan erikseen, omia reittejään.

Pohjoiset heimot muistivat vielä yhteisen kielen. Valaat olivat läheisiä veden jumalten kanssa ja ihmiset saivat valailta tieto, olivathan veden jumalat sekä valaiden että pohjoisten ihmisten luojia.

Norjassa Narvikin lähettyvillä Jokke joutuu vahingossa merelle Rosa Luxemburg -kuunarille valaidenpyyntiä vastustavien aktivistien kanssa. Kostean illan jälkeen Jokke löysi itsensä uusien ystäviensä kanssa laivan ruumasta. Aktivistit mm. onnistuvat käännyttämään yhden pyyntialuksen M/S Ingridin takaisin satamaan. Tai he ainakin luulevat, että näin tapahtuu. Samaan aikaan Jenny on tutun valastutkijan Hope Verbeekin kanssa tavallisella Lady Franklin -nimisellä kalastusaluksella bongaamassa valaiden ääniä samalla, kun veneen miehistö tekee omaa työtään.

Jännityskertomus huipentuu siihen, miten Jennyn kalastusaluksesta loppuu polttoaine, ja se kovassa merenkäynnissä joutuu merihätään. Lähin alus on aktivistien laiva, jolla Jokke on ja he tulevat auttamaan hätään joutuneita.

Yön aikana tapahtuu jotain outoa. Alus jonka aktivistit luulivat käännyttäneensä takaisin satamaan olikin seurannut heitä avomerelle. Meri alkaa kuhista valaita, ja vaivihkaa valaanpyyntialus uppoaa meren syvyyksiin. Sama tapahtuma, josta Jenny ja Jokke lukivat lehdistä Suomessa toistuu. Lyhyen ajan sisällä jo toinen valaanpyyntialus mystisesti katoaa kuohuihin...

Tarinassa on Jennyn kannalta onnellinen loppu. Opinnäytetyön tekeminen etenee. Hän on saanut haluamansa valaiden äänet tai niiden eheän laulun mieleensä ja partituuriksi kuin Elias Lönnrot "Kalevalansa" paperille. Sävellystyö etenee kohti päätöstään - ja saa nimensä "Moby Dollin" ensimmäisen elävänä vangitun miekkavalaan nimen mukaan.

Valaat ovat kuitenkin taas kerran talveksi lähteneet kohti etelää lauluineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti