sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vuorinen: "Edith suuteli minua unessa" (2001)

Katariina Vuorisen esikoiskokoelma "Edith suuteli minua unessa" (2001) on yksittäisten kuvien ja metaforien sarjatulta. Siirtyminen tapahtuu yllättävin kääntein, jotka vain toisinaan tuntuvat liittyvän edelliseen säkeeseen.

Lukiessaan yrittää alituisesti löytää yhteyksiä ja merkityksiä säkeiden, säkeistöjen ja jopa runojenkin väliltä, vaikka monesti niitä ei vain ole. Tunsin lukijana jääväni välillä seisomaan hieman tyhjän päälle, vaikka tyhjää Vuorisen runot eivät toki ole vaan täyttä tavaraa. Kokoelman teemat liikkuvat ihmissuhteissa, sukupuolessa ja seksuaalisuudessa.

Katariina Vuorinen on palkittu "
Suuressa runokilpailussa" muutama vuosi sitten. (Kiiltomato.net, Anders Vacklin)

     *     *     *

Nämä runot eivät ole selvästi minua varten, sillä en pidä nuorten 18-25-vuotiaiden naisten skitsoilusta. Kirjoitetaan vaikka ei ole kirjoitettavaa. Maalataan vaikka ei ole maalattavaa. Sanotaan vaikka ei ole sanottavaa. - Ajatukset ovat tulevissa ja olleissa taidehistorian ja viestinnän peruskurssin tenteissä - ja seksissä.

"CARNIVORE [= lihansyöjä]

Tentin jälkeen tulen niin kipeäksi. 

Historia on vapautettu kirkon puluihin. (..)"

Halutaan runoilijaksi vaikka ei runoilla vaan mätetään sanoja ja ajatuksia - tai ennemmin käsitteitä - paperille, joita on löytynyt kirjoista ja kirkoista. Sanat ovat havainnointia ja kuvaamista varten, käsitteet ovat vain itseään varten. Käsitteet ovat ping-pong -palloja jotka pannaan törmäilemään toisiinsa ja katsotaan mitä tapahtuu. - On kiva katsoa mitä tapahtuu, kun sanoo jotain fiksua vaikka lukion latinan kielellä.

"(..) tahdon [tentin jälkeen] tulla isketuksi
tahdon eteeni paistetun vasikan. (..)"

"(..) Laskostan vatsan, rakastaja jättää
mustan esineen kylpyhuoneeseen roikkumaan."

Samalla tavalla kohdellaan ihmisiä kun käsitteitä. Palloina. Ryypätään ja naidaan ja katsotaan mitä tapahtuu kun ollaan hetken aikaa yhdessä. Eipä paljon mitään. Ero. - Miehet ovat kaikki samanlaisia seksinvonkaajia ja pohjaan asti panijoita, sanovat. Pitäisikö kokeilla unien Edith Södergrania? Ja tilaisuuden tullen kokeillaan.

"Junassa keltaisessa koeputkessa
rakastan sinua, kaikki on lopussa."

      *      *      *

Tällaisia runoja tekevän ihmisen elämän täytyy olla sanoin kuvaamattoman tyhjää ja se mikä tapahtuu, tapahtuu vain oman pään sisällä. Hän haluaisi jotain elämäänsä, jotain sellaista mitä siellä ei ole. Kissa tai koira ovat sopivia korvikkeita ihmisille. Hän ei tiedä mitä haluaa toisilta ihmisiltä, mutta toisia ihmisiä hän haluaa. - Ajatukset epämääräisesti virtailevat joka suuntaan, muodostamatta mielekkäitä ajatuksia. Kissaa on kiva rapsuttaa ja antaa koiran nuolla paikkojaan.

"Musta koira haistaa minua,
kummuilla sen häntä viittoo merelle (..)"

Mielenkiinnottomia tällaiset runot eivät suinkaan ole, mutta koko lailla arvottomia edes tekijälle itselleen paitsi siinä mielessä, että on saanut julkaistua ne, mikä helpottaa esimerkiksi pääsyä paikallislehteen tai taidemuseoon kesätöihin kevään tenttien jälkeen. - Miehet! Varokaa tällaisia naisia, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Ovat sietämättömän kauniita ja syntisiä, mutta heistä lähtee tulehduttavia tikkuja sormiin ja joka paikkaan ja oikeassa hihassa heillä on koko ajan puukko odottamassa sopivaa hetkeä iskeä.He eivät ole ihmisiä vaan jumalattaria, joiden on lupa tehdä mitä tahansa.

"Mies on jäätelöä, nuoltava ja kannettava
hyvä kone koiran muistilla."

     *     *      *

Ehkä minun on pidettävä näitä runoja loppujen lopuksi hyvinä ja onnistuneina, sillä ne kiihottivat mieltäni toisinaan äärimmilleen. Ja sehän runojen tarkoitus lopulta on - vaikuttaa mieleen, sillä mielen kauttahan kaikki toiminta loppujen lopuksi tapahtuu. Oli sitten kyse naimisesta tai uimisesta tai viljan puimisesta tai vaikkapa Katariina Vuorisen tapaamisesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti