tiistai 26. maaliskuuta 2013

Bergström: "Mustat ja valkeat leikit" (1997)

Kirjassa "Mustat ja valkeat leikit" (1997) selvitellään lasten leikkikäyttäytymisen luonnetta ja merkitystä aivojen toiminnan pohjalta. Osoitetaan että leikki ilmentää kehittyvissä aivoissa kaaoksen ja järjestyksen vuorovaikutusta. Lapsen spontaani leikki aiheuttaa usein kaaosta ja häiritsee aikuisten järjestynyttä maailmaa. Tätä piirrettä leikissä kutsutaan "mustaksi leikiksi". Mustat leikit ovat kuitenkin edellytys lapsen luovuuden kehitykselle, josta syystä niitä ei tulisi täysin kieltää. 

Järjestäytyneitä leikkejä, joita aikuiset pääasiassa ohjelmoivat lapsille, kutsutaan "valkeiksi leikeiksi". Ns. pedagogiset leikit, joihin sisältyy opetus aikuisten taholta, ovat valkeita leikkejä. Ne eivät kehitä lapsen aivoja, vaan johtavat ne toimimaan aikuisten maailman järjestyssääntöjen mukaan ja näitä ylläpitämään. Tästä syystä valkeitakaan leikkejä ei tulisi liikaa painottaa ja lapsilta vaatia.  (Takakansi)

      *     *      *

Aivotutkija Matti Bergströmin ajatukset lasten - ja miksei myös aikuisten - leikkimisestä ovat pohtimisen arvoisia. Pohjaahan hän ajatuksensa tutkimukseen sekä omiin havaintoihin lasten käyttäytymisestä.

Edellisen blogikirjoitus päättyi siihen, miten Marita Kärkkäinen luovan kirjoittamisen pro gradu -tutkielmassaan päätyi Bergströmin ajatuskulkuihin. "Mustat ja valkeat leikit" (1997) -kirjassa ns. 'mustat leikit'  ovat lasten omaa leikkitoimintaa, jota eivät aikuiset ohjaa. 'Valkoiset leikit' taas ovat kulttuurin sisällä kehittyneitä esimerkiksi pedagogisesti perusteltua aikuisten ohjaamaa toimintaa päiväkodeissa ja kouluissa.

Myös Bergström yhdistää esimerkiksi taiteellisen luovuuden, oli kyse sitten kirjoittamisesta tai mistä tahansa muusta taidemuodosta, pohjimmiltaan 'mustiksi leikeiksi', jotka syntyvät jollain tavoin ihmisen sisäisestä pakosta - niin kai voidaan sanoa. Se ettei kukaan yksilön, lapsen ulkopuolelta pakota häntä tekemään mitään tekee leikistä sellaista, jota voi tämän ajattelutavan mukaan pitää luovana.

Kriittisellä kyselijällä syttyy tässä vaiheessa lamppu päässä. Mitä väliä sillä on luovuuden kannalta, ovatko ihmisen käyttäytymistä ohjaavat pakot sisäisiä vai ulkoisia? Eikö ennemmin voida ajatella niin, että ihminen, jota ohjaa - sanoisinko - hänen alitajuntansa, ei hallitse itseään senkään vertaa kuin ihminen, joka yrittää toimia tietoisesti jonkin ajatusmallin kautta.

    *     *     *

Toisaalta ajatus siitä, että luovuus tekemisessä on jotain hallitsematonta, kenties on ainoa mahdollinen tapa ajatella sellaista luovuutta, joka synnyttää jotain uutta ja ennenkokematonta esimerkiksi kirjallisuudessa.  Arkielämässä tällainen luovuus tosin aiheuttaa varmasti monenlaisia ongelmia kuten vainoharhaisuutta, pelkoja ja aggressiivisuutta ym. Murhia tai ainakin fantasioita. Demonisoituja syytteitä rikoksista, jotka oma mielikuvitus on tuottanut.

Vaihtoehtona on hallittu hallitsemattomuus, joka on jonkinlainen valkoisen ja mustan leikin sekoitus. Myös Matti Bergström puhuu kirjassaan 'harmaista leikeistä'. Siis ihminen tietää mitä tekee, kun esimerkiksi suoltaa paperille tekstiä. Hän ei toimi vain jonkin jumalaisen inspiraation tms vallassa.

Kolmas vaihtoehto on hallittu luovuus. Ammattikirjailija pystyy kirjoittamaan tilanteessa kuin tilanteessa laadukasta tekstiä, oli kyse sitten runosta, draamasta, romaanista tai asiaproosasta mistä tahansa. Henkilö joka osaa asiansa tekee sen, vaikka päällään seisten. Tietoisena ulkoisista ja sisäisistä pakoista ja painovoimasta, jotka puskevat päälle. Jos syyte jumalanpilkasta tai siveettömyydestä rapsahtaa - siitä vaan. Sehän vain kertoo paljon ajasta ja yhteiskunnasta, jossa kirjailija elää.

     *     *      *

Kirja on lasten puolustuspuhe, ja tuo mieleen mm. Gunnar Adler-Karlssonin, Aleksanteri Ahola-Valon sekä Paul Willisin, jotka puhuvat lasten ja nuorten oman kulttuurin puolesta.

Matti Bergström korostaa, ettei leikki ole vain opettelua aikuisten maailman ulkoisia pakkoja varten vaan kyse on lasten elämästä. Siis leikki ei ole vain leikkiä vaan totta lapselle. Ei aikuisten ohjaamaa lasten orjatyötä. - Vastaavasti, kai näin voidaan sanoa, aikuisten maailman tosi on lapselle leikkiä. Lapsi ymmärtää näkemänsä ja kokemansa omalla tavallaan kuten aikuisten harjoittaman seksin. Vaan mitenpä pitäisi aikuisena suhtautua siihen, kun lapset jäljittelevät näkemäänsä päiväkodissa? Pienen pojan hellyyttävään erektioon ja pienen tytön kiimaan pojan kanssa.

1 kommentti:

  1. "Kriittisellä kyselijällä syttyy tässä vaiheessa lamppu päässä. Mitä väliä sillä on luovuuden kannalta, ovatko ihmisen käyttäytymistä ohjaavat pakot sisäisiä vai ulkoisia? Eikö ennemmin voida ajatella niin, että ihminen, jota ohjaa - sanoisinko - hänen alitajuntansa, ei hallitse itseään senkään vertaa kuin ihminen, joka yrittää toimia tietoisesti jonkin ajatusmallin kautta."
    Sillä on luovuuden ja mielikuvituksen kannalta valtava merkitys, onko aivoihin syntynyt impulssiradat vapaata mesomista varten. Niitä ei synny, jos niitä ei saa harjoittaa. On surullista, kun tapaa ihmisiä, jotka istuvat neuvottomina tumput suorana kun heille sanoo: "Anna mennä! Tee mitä vaan!" Mitään ei synny, kun ohjeet puuttuvat.

    VastaaPoista