maanantai 18. syyskuuta 2017

RUNO ON VAPAA. Osa 976 - v-e-t-t-ä






- Vettä ... vettä!

- Täh?
- Vettä ... vettä!
- No, hyppää! (kukaan ei menetä mitään)





torstai 14. syyskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 830. Koivu ja tähti


Koululaiset ovat lukeneet koulukirjoistaan 100 vuoden ajan mm. Zachrias Topeliuksen satua 'Koivu ja tähti', joka on ruokkinut Helsingin Sanomien edesmenneen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen kypäräpäiseksi papiksi luonnehtimaa oikeistolaisuutta Suomessa.

Koti, uskonto ja isänmaa -oppi ovat olleet niin sisällisodan, talvisodan kuin jatkosodan taustalla ja saanut suomalaiset taistelemaan Adolf Hitlerin rinnalla muuta Eurooppaa ja Venäjää vastaan saksalaisen Martti Lutherin puhdistaman jumalan armosta.

     *    *    *

Eilen Kansallisteatteri esitti Laura Jäntin ohjaaman ja Pirkko Saision kirjoittaman 'Koivun ja tähden' -jatko-osan, jossa tutkitaan tämän päivän suomalaisuutta. Topeliuksen sadun lapset ovat aikuistuneet ja aikaa on kulunut 100 vuotta siitä, kun lapset palasivat Venäjältä takaisin kotiinsa Suomeen.

Alkuperäinen tarina on absurdi ja uskonnollisesti fundamentalistinen. Tämän tarinan lapset ovat valmiita, vaikka mihinkä tekoihin puolustaakseen viimeksi 4-5 -vuotiaina näkemäänsä köyhän kotitalon koivua ja sen yläpuolella roikkuvaa tähteä.

Teini-ikäisellä pojalla ja tytöllä ei ole mitään hätää Veli -venäläisen luona. Heillä on ruokaa ja hoivaa riittävästi, mutta veri vetää esi-esien Suomeen, Suomeen, joka ei vielä tuolloin ole valtio vaan alue Suurvalta-Ruotsin kupeessa ja osa tätä suurvaltaa.

1500 -luvulla uskonnollisesti puhdistetun kansan jumala pikkulintujen muodossa johdattaa lapset vuoden aikana kotitalon pihaan, jossa heidän vanhempansa asuvat surun murtamina. Kaksi muuta lasta oli kuollut nälkään lapsina.

     *    *     *

On mielenkiintoista kuulla ja nähdä, mitä Pirkko Saisio on saanut tästä aiheesta irti. Pelkään että petyn, mutta aion siitä huolimatta jossain vaiheessa käydä Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä katsomassa esityksen.

Linkki:

Topelius, Z. 1893. Koivu ja tähti. Kirjassa: Lukemisia lapsille 3. Helsinki
http://www.gutenberg.org/files/51853/51853-8.txt

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

torstai 3. elokuuta 2017

Reitman: "Up in the air" (2009)


Ryan Bingham nauttii matkalaukkuelämästä ja kiertää koko ajan työn perässä ympäri Pohjois-Amerikan mannerta. Työnä on ihmisten irtisanominen. Elämäntyyli on kuitenkin vaaraksi hänen yksityiselämälleen. (IMDb:tä mukaillen)

     *     *     *

NELONEN TÄNÄÄN KLO 21:00

     *     *     *

Siitä erikoinen Hollywood -elokuva, ettei siinä ole happy endiä. Tosin tarina on käänteinen happy end. Opettavainen tarina siitä, miten ei tule toimia, jos haluaa toteuttaa amerikkalaisen unelman.

tiistai 1. elokuuta 2017

RUNO ON VAPAA. Osa 974 - kuin dylan tai obama tai jotain sellaista






aboriginaali
oon ja pistän suihketta
kainaloon, yeah



Geoffrey Gurrumul Yunupingu. Wikipedia

Dr G Yunupingu obituary. By Robin Denselow. The Guardian 25.07.2017

Geoffrey Gurrumul Yunupingu - Djarimirri. YouTube

maanantai 31. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 829. Jos pukki saapuisikin vasta joulun jälkeen?


On monta syytä olettaa, ettei pukki tule enää jouluisin. Pukkiin uskovien aikuisten onneksi korvikkeina ovat Coca Cola -pukit, Pyhät Nikolaukset sekä monet muut feikkipukit.

Tänä päivänä on unohtunut se, mikä esim. keskiaikana oli vielä itsestään selvä asia. Pukki on mm. haltia, suoranainen jumaluus ja talven personifikaatio.

Esim. Brittein saarilla puritaanit valtaan päästyään jopa kielsivät keskitalven juhlan juhlimisen siksi, että Yulen tai joulun päähahmoa (Father Christmas, Mr Yule) pidettiin suoranaisena piruna tai ainakin pakanauskona.

    *     *     *

Ennen pukki saapui joulun alla kurkistelemaan ikkunoihin ja kolkuttelemaan ulkosaunan seiniin ym. Kaikki tiesivät, että pukin panopticon -katse ulottui kaikkialle - ja hän tiesi ehdottomasti, ketkä olivat olleet kilttejä ja ketkä tuhmia vuoden aikana. Lapset jotka eivät olleet olleet kilttejä saivat risunsa.


Pukki tai pukit kiersivät aattoiltana läpi tuulessa ja tuiskussa ja kävivät kaikissa kodeissa. Pukkeja syötettiin ja juotettiin, mikäli he sitä halusivat ja saattoivat käydä saunassakin.

Nyt on kaikki toisin. Jos pukilla on nälkä, hän saa ihmisten puolesta jäädä nälkäiseksi. Enintäin pukin kouraan isketään 50 e:n seteli ja sanotaan, että osta pukki itse burgerisi tms.

Nälkäisellä mahalla ei ole kuitenkaan erityisen motivoivaa kiertää talosta toiseen, joten yhä useammin oikea joulupukki skippaakin joulun ja antaa muiden hoitaa hommat puolestaan.

     *     *      *

Joku voi kysyä mitä ihmiset menettävät menettäessään pukin? Pukin tehtävähän on vain jakaa toisten ostamia ja tekemiä joululahjoja. Hyvä kysymys.

Niin, ehkä ihmiset eivät menetä mitään, niin kuin eivät menetä mitään luopuessaan esim. historiallisesti valheellisista jouluevankieliumeista.

    *     *     *

Toisaalta oikea, autenttinen pukki on tietysti aina autenttinen pukki. Ei mikään naurettava Korvatunturilla asusteleva pelle tai Napapiirillä pajaansa pitävä kummajainen saati sitten että hän olisi "Joulutarina" -elokuvan huutolaislapsi.

Pukista puhuttaessa on hyvä muistaa muutama asia, väärinkäsitysten välttämiseksi.

Ensinnäkin se, ettei pukki tuo lahjoja. Pukki vain jakaa ne.

Toiseksi pukki ei voisi mitenkään tuoda lahjoja, sillä pukki on köyhä kuin kirkonrotta. Ja hän joutuu itsekin kerjäämään ruokansa.

Kolmanneksi pukin merkitys on siinä,että pukille lauletaan ja leikitään, mikä on hauskaa, mutta lapset hieman pelkäävätkin pukkia, mikä taas on jännittävää.

Neljänneksi oikealla pukilla EI OLE TEKOPARTAA vaan ihan oikea pukinparta.

Viidenneksi se mitä pukki antaa lapsille ja aikuisille, on vuodesta toiseen toistuva show tai performanssi, mistä pukki - ainakin aiaemmin - sai vastineeksi niin halutessaan ruokaa, juomaa ja saunan lämpöä.

Linkki:

Bregenhj, Carsten. 1974. Nuutti - suomalainen karnevaali. SKS


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 828. Suomen tunnetuin räyhähenki


Digiaika on tehnyt paluun menneisyyteen toisinaan hyvin helpoksi. Esim. Samuli Paulaharjun "Lapin muisteluksia" (1922) löytyy  Kansalliskirjaston Doria -julkaisuarkistosta vapaasti käytettävänä eKirjana.

      *     *      *

Em. kirjasta oli kiinnostunut sen yhdestä 'Salkko-Niila' kertomuksesta, joka kertoo viime vuosisadan vaihteen yhdestä rikkaimmista poroisännistä - ja hänen kohtalostaan. Sen lisäksi että Niila oli rikas, hänet tunnettiin ympäri Lappia siitä, että hänen kotonaan kummitteli, eikä kyse ollut pelkästä uskomuksesta.

Lukuisat ihmiset nimismiestä ja pappia myöten olivat voineet todeta, että jotain ihmeellistä poromiehen kotona tapahtui. Muualla maailmassa puhutaan ns. poltergeist -ilmiöstä, joka on suomennettu räyhähengeksi.

Tarinan mukaan eräänä vuonna rutto vei suuren osan Lapin poroista, mikä merkitsi mm. sitä, ettei Niila pystynyt enää uhraamaan jumalilleen parhaita porojaan, kun niitä ei ollut. Tästä seurasi se että henget saapuivat Niilan kotiin räyhäämään.

"Joka yö se kävi ukon asuinpirtissä elämöimässä. Kuului ensin kuin kynsillä olisi raapaistu porstuanlattiaa, sitten kahinaa sillan alta, ja sen jälkeen alkoi möykkääjä toimia pontevammin. Se röykytteli ovia ja kolkutti seiniä, täräytteli ikkkunoita ja paukutti lattiaparsia, pirtin laella se kopsehti ja nurkissa tassutteli niin että kolisi, heitteli istuinpöliköitä, helisteli avaimia taikka raaputteli uunin takana ja tömisteli jalallaan lattiaa."

     *     *     *

Kukaan ei koskaan nähnyt millainen oikein oli tämä halloween-aikaan ilmestynyt haltia tai jumaluus. Valistunut veikkaus on että kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin itsestään kekristä.


Linkki:

Samuli Paulaharju. Lapin muisteluksia. Kansalliskirjasto (Doria)

Apatow: "Paksuna" (2007)


Ben Stone ei halua pitää muuta kuin hauskaa, ja vähiten hän odottaa että yhden yön suhteen jälkeen joku seisoo hänen ovensa takana 8 viikon kuluttua ja kertoo että hänestä on tulossa isä. (IMDb)

     *    *     *

EILEN 5:LTÄ KLO 21:00

     *      *      *

Tänäkin vuonna muistutuksena kesän jälkeen näytettiin eilen valistuselokuva siitä, mitä seuraa, kun harjoittaa suojaamatonta seksiä.

Koomikko Seth Rogen sai kunnian olla Ben Stonena, ja hänen oli tuskin vaikea eläytyä roolihahmoonsa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 495 - Turvaan kaukaloon tai sitten ei!


Alkuviikolla iski pienoinen paniikki, kun emme olleet vielä ostaneet kunnollista ... välinettä? laitetta? jolla saisimme Papun ulos synnytysosastolta kotiin. Sitten kun sen aika tulee.

Tuloksena pähkäilystä oli ex-tempore matka Riihimäen Biltemaan, josta ostimme ainoan valikoimasta löytyvän turvakaukalon. Joka - joka tapauksessa - oli parempi kuin se minkä pari viikkoa sitten löysimme Suurkirpputorilta, ja jota ei saanut kunnolla turvavöihin kiinni.

     *     *     *

Aiheesta ilmestyy TÄHÄN ... luulisin, myös video, sillä harrastin kameroilla (autokameralla, action-kameralla ja turvakameralla) leikittelyä.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

de Aranoa: " A Perfect Day" (2015)


Joukko avustustyöntekijöitä työskentelee Bosniassa rauhanneuvotteluiden aikaan ratkaistakseen pientä ongelmaa... (IMDb:tä mukaillen)

     *     *     *

Railakkaa ironisointia YK:n kyvystä - ja ennen muuta halusta - ratkaista edes pikkuruikkuisia konflikteja muuta kuin sotilaallisesti.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Shankman: "Hairspray" (2007)


Miellyttävällä tavalla .. pullea teini Tracy Trunblad opettaa vuonna 1962 Baltimoressa aikuisille mitä merkitsee esim. rotuerottelun lakkauttaminen päästyään paikallis-TV:n tanssishow'hun. (IMDb)

      *     *     *

NELONEN 22.07. KLO 21:00

     *     *     *

Hieno musikaali, joka rikkoo monenlaisia raja-aitoja ihmisten välillä.

Vinterberg: "Kommuuni" (2016)


Kertomus tanskalaisesta kommuunista 1970-luvun alusta. Henkilökohtaiset toiveet, solidaarisuus ja suvaitsevaisuus ovat monin eri tavoin törmäyskurssilla. (IMDb)

    *     *      *

Lupaava ja kiinnostava elokuva menettää viimeisellä kolmanneksella uskottavuuttaan ja pysyy vaivoin kasassa loppuun asti.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 827. Yksi tapa kyykyttää köyhiä ja huono-osaisia? Kiusaamisen vastainen kampanjointi


Käsiini sattui lähinnä vahingossa Kuopion kaupungin kustantama "Kiitos kaveruudelle" (2017) -opas, jossa on keskitytty kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen. Opasta suositellaan kaikille nuorten kanssa työskenteleville.

Vaan millä tavoin tässä oppaassa aihetta sitten lähestytään. Miten se  poikkeaa esim. Turun yliopiston KivaKoulusta tai muista kiusaamisen vastaisista ohjelmista?

Oppaan keskellä on otsikko 'kiusaaminen livenä ja somessa', mikä kertoo paljon oppaan tekijän Anni Marinin ym. ajatusmaailmasta. Ongelmallista on, miten lukemattomiin eri asioihin automaattisesti isketään leima: kiusaamista, kiusaamista, kiusaamista - ilman että tilanteista tiedetään yhtään mitään. Sama koskee roolien antamista / ottamista draamassa - tai tässä tapauksessa - teatteri-ilmaisun harjoituksissa. Kiusaaja etukäteen nimetään kiusaajaksi ja kiusattu kiusatuksi tietämättä itse asiasta ja tilanteesta mitään.

- Eikö olisi parempi käsitellä asioita asioina ilman negatiivisia leimoja? Ja jos leimoja halutaan antaa, ne voisi antaa jälkikäteen.

Onhan niin, että hymyssä suin ja ulkoisesti kohteliaasti ja miellyttävällä tavalla voidaan tehdä mitä ikävimpiä asioita. Sellainen toiminta mikä ei näytä kiusaamiselta tai toisen alistamiselta voi olla sitä. Mikä tahansa tekeminen voi olla kiusaamista. Helpoiten tällaista sortamista on harjoittaa, jos on valtaa ja asemaa ryhmässä ja yhteiskunnassa, jolloin sorretut ovat ennen muuta köyhiä ja huono-osaisia.

Tämä tarkoittaa sitä, että koko kiusaamisesta puhuminen on jokseenkin turhaa ennen kuin tiedetään, mistä konfliktitilanteissa todella on kysymys.

      *     *      *

Ilmiötä havainnollistavassa harjoituksessa ohjaaja lukee tarinan esim. lehtileikkeen, joka on eräänlainen draaman / teatterin preteksti, mutta se ei ole kuitenkaan pohjana improvisoinneille tms. Reflektointiin hypätään suoraan tarinankerronnasta, jolloin itse ilmiö jää toiminnallisesti hämäräksi.

Oletuksena on että kaikkihan sen tietävät mitä kiusaaminen / kiusattuna oleminen on - ja kiusaajalle (!) kirjoitetaan ohjeita siitä, miten hänen tulee toimia (jos ja kun haluaa olla kiusaaja). Konfliktien maailmasta tehdään klisee. Tällöin tavoin osoitetaan, miten typerää koko tällainen toiminta on, mikä tuntuu varsin naiivilta.

Periaatteessa tämä kaikki vaikuttaa ihan hyvältä, mutta pelkästään se, että mustavalkoisesti eläydytään draaman / teatterin antagonistin / pahiksen rooliin tietysti herättää ajatuksia kenen puolella tässä oikein ollaan.

     *     *     *

Entä sitten varsinainen osallistava draama / teatteri. Tässäkin asetelma on yhtä erikoinen kuin edellä. Ohjaaja ottaa tilanteessa, mikä se sitten onkaan, kiusatun roolin ja oppilaat toimivat kiusaajina ja tämän apureina. Huomio on kiusaajassa, miltä hänestä tuntui - ja ilmeisesti oletuksena on, että ei kovin hyvältä, joten ei kannata harjoittaa tällaista toimintaa tms.

Esim. oppilaiden keksimän tarinan pohjalta improvisoitu kohtaus otetaan uudestaan, jolloin sivustaseuraajan on mahdollista puuttua tilanteeseen. Katsojat voivat esittää omia ratkaisuvaihtoehtojaan, joita kokeillaan. Kaikki tehdään pinnallisesti ja nopeasti.

Onko tällaisessa mitään mieltä? Ehkä. Niiden kannalta, jotka ovat koulussa, luokassa, ryhmissä todellisia mobbaajia siis vaikkapa luokan suosikkioppilaat. Heille tällaisestä hymistelystä ja leikistä ei ole mitään haittaa ja vaaraa. Kaikki jatkuu tällaisen puuttumisen jälkeen entisellään.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 826. Cooling Conflict - Jäitä hattuun



Australialaisten John O'Toolen, Bruce Burtonin & Anna Plunkettin kirjaa "Cooling Conflict" (2005) on turha yrittää saada käsiinsä - tai ainakaan ostaa, sillä sen painokset ovat aikaa sitten myyty loppuun.

Itse sain sen käsiini vain vaivoin kaukolainaamalla kirjan Oulusta, mikä taisi olla ainoa kappalale, joka on lainattavissa yleisten kirjastojen kautta. Amazonin -kirjakaupan kautta siitä saa pulittaa satoja dollareita, vaikka pehmeäkantisessa kirjassa ei ole edes 200:ta sivua.

Mikä kirjasta sitten tekee niin suositun? Se kertoo kädestä pitäen millä tavoin koulujen konfliktit (esim. kiusaaminen) on saatavissa hallintaan tai lopetettavissa jopa kokonaan.

    *    *    *

Lähtökohta on tuttu. Vielä tähän päivään mennessä laajat koulukiusaamisen vastaiset kampanjat eivät ole tuottaneet tulosta, vaan koulujen sisällä konfliktit ovat lähes yhtä pahoja kuin ennen esim. KivaKoulu - tai Verso -prosesseja.

John O'Toolen ym. lähtökohtana on draamakasvatus. Ajatuksena on yksinkertaisesti simuloimalla konfliktitilanteita yrittää löytää niihin ratkaisuja tai ainakin lieventää niiden haitallisia vaikutuksia.

     *     *      *

Kehittynyt forum-teatteri (enhanced forum theatre) tai Hannu Heikkisen 'jäitä hattuun' -menetelmäksi kutsuma toimintamalli vakuuttaa, sillä sitä on kehitelty vuosikymmeniä Australiassa, Iso-Britanniassa ja myös Ruotsissa.

Em. kirja herättää myös monia kysymyksiä ennen muuta siitä, miten luokan suosikkioppilaiden ympärille keskittyvä kiusaaminen ja pahasti eskaloitunut kiusattujen harjoittama kiusaaminen on mahdollista käsitellä näillä opeilla. Kovin mutkikkaisiin tämän päivän tilanteisiin, jotka ovat johtaneet esim. koulusurmiin, ei näilläkään ohjeilla pääse pureutumaan.

Väittäisin kuitenkin että varsin pienillä viilauksilla Cooling conflict -toimintamalli on parasta, mitä on tähän asti kehitetty. Kiinnostavaksi sen tekee ennen muuta se, että malli on siirrettävissä koulujen ulkopuolelle lähiyhteisöihin ja koko yhteiskunnan tasolle. Se mahdollistaa kokonaisten kulttuurien muuttamisen pois siitä, että väkivalloin ja ennen muuta valtioiden ja monikansallisten yritysten tuottamilla aseilla ratkotaan konflikteja.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Coppola: "The Bling Ring" (2013)


Tämä on tapahtunut oikeesti Los Angelesissa. Joukko teinejä, The Bling Ring kiertää läpi kuuluisuuksien taloja ja varastelee näiden ökyomaisuutta. (IMDb:tä mukaillen)

     *     *     *

TÄNÄÄN 4:LTA KLO 21:00

    *     *     *

Hyvien keskiluokkaisten perheiden tavalliset nuoretko rötöstelijöitä? Kyllä, ja hyvin taitavia kaiken lisäksi.

Yksi tytöistä päätyy vankilaan, jossa tutustuu Lindsay Lohaniin, yhteen julkkikseen, jonka asuntoon hän oli jenginsä kanssa murtautunut. Lohan kun istui vankilassa...

Heisserer: "Hours" (2013)


Isukki taistelee pitääkseen vastasyntyneen tyttärensä hengissä hurrikaani Katriinan jyllätessä New Orleans'issa. (IMDb)

     *    *    *

EILEN HERO KLO 21:00

    *    *    *

Kolme katastrofia päällekkäin. Ensin hirmumyrsky, joka jumittaa miehen sairaalaan. Toiseksi vaimo kuolee sairaalassa synnytykseen. Kolmanneksi mies jää itse vastasyntyneen lapsensa kanssa yksin jumiin sairaalaan. Kaiken kukkuraksi lapsi on keskoskaapissa - ja virta alkaa käydä vähiin. Käsipelillä sankari-isä veivaa virtaa pikkuiselleen. Ja tietysti loppu hyvin paitsi että toinen potilaista kuoli jo elokuvan alussa.

Edesmenneeltä näyttelijältä Paul Walkerilta huippusuoritus. Kaikesta karmeudestaan huolimatta elokuvassa on jotain koomistakin. 1' 37'' katsoja seuraa sitä, kun mies veivaa epätoivoisesti generaattorin kampea. Onko tässä järkeä vai ei? Ei.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 825. Pekka Töpöhäntä - replay


Ei jotenkin pellitä tämä suomalaisten kiusaamis-aiheiden käsittely. Olen muutaman päivän aikana lukenut kahden (2) opettajan opinnäytteen ja katsonut yhden (1) näytelmän aiheesta. Näytelmä oli Hämeenlinnan Miniteatterin uuden toiminnanjohtajan ohjaus Gösta Knutssonin klassisen "Pekka Töpöhäntä" -kirjan pohjalta.

Huomiot niin minulla kuin kanssani olleella lastenhoitajalla näytelmästä olivat samansuuntaiset. Lähtien siitä, että Pekka Töpöhäntä oli sivuroolissa nimikko-näytelmässään, mikä on tietysti aika erikoista.

     *     *     *

Kiusaamista käsiteltiin julistaen ja kliseisesti, eikä edes alkuperäisen kirjan ajatuksia oltu onnistuttu tuomaan esiin. Saati sitten että tarina olisi päivitetty nykyaikaan.

Pahan pitää näyttää pahalta ja olla Lutherin saatanan näköinen, jotta häntä voi heittää mustepullolla päähän. Ja tietysti jossain vaiheessa todettiin, että Pekka Töpöhäntä itsekin vaikuttaa siihen, että häntä kiusataan, kun hän korostaa häntänsä töpöisyyttä. Niin, Monnikin on jumalan luomus ja saatanallakin on elämässä tarkoituksensa.

Luterilainen elämä on kärsimystä, vaikka ei kiusaaminen tietysti oikein ole.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 494 - Rantakukkia - kuivalla maalla!


Kun käännyin Harvialantieltä Katistentiellä, pienessä kosteikossa lähellä valtatie 10:ä kasvoi ranta-alpia ja yleistä rantakukkaa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 493 - Mitä pukille kuuluu kesällä?


Oletko koskaan ajatellut, mitä joulupukille kuuluu joulun jälkeen. Mitään Korvatunturia ei tietysti ole olemassa muuta kuin suomalaisten sairaassa mielikuvituksessa. Mutta ihan oikeasti. Miksi pukki vain tulee ja menee? Ja onko niin ollut aina?

     *     *     *

Joulun jälkeen pukilla alkaa toisenlainen aika. Kekristä (31.10.) Nuuttiin (13.1.) hän on asunut ihmisten nurkissa, syönyt heidän ruokiaan ja pitänyt hauskaa, mutta tämän jälkeen pukki on omillaan. Vai onko kukaan koskaan nähnyt tai kuullut pukista mitään Nuutin päivän jälkeen tai ennen Kekriä. Enpä usko.

     *     *     *

Pukin katoamiseen, siihen mikseivät tarinat kerro, mitä pukki tekee muina aikoina, on yksinkertainen syy. Pukki kun ei tee paljon mitään. Pukki vain on ja jos hänellä olisi oma koti, mitä hänellä ei ole, hän varmaan tekisi talvella ja keväällä puhdetöitä niin kuin ihmiset maaseudulla ennen tekivät, kun ulkona ei voi työskennellä.

     *     *    *

Todellisuudessa pukki asuu, ainakin tämä tietty pukki, koko  kevään Katumajärven rannalla veneen alla ja on siellä aina siihen asti kunnes luonto alkaa rehottaa, jolloin pukki lähtee kesän alussa vuotuiselle vaellukselleen, joka huipentuu kekriin mikäli sellaista vielä jossain vietetään. Halloween-juhlakin käy, mikäli pukki vain kelpuutetaan mukaan, mitä ei usein tapahdu. Pukin saapumista juhlijoiden joukkoon ei katsota kovin hyvällä silmällä, sillä pukki yhdistetään jostain syystä vain jouluun ja joulunviettoon.

     *     *    *

Vielä 1960 -luvulla niin maaseudulla kuin kaupungeissa kierteli koko joukko miehiä, joita sanottiin kulkureiksi. Osa heistä oli juuri niitä, jotka kekrinä muuttuivat kekripukeiksi, jouluna joulupukeiksi ja nuuttina nuuttipukeiksi. Yleensä tämä pukki, josta nyt on puhe, asustaa talvet yhden ja saman veneen alla, minne hän saapuu joskus tammikuussa. Lumi veneen kupeissa pitää veneen mukavasti lämpimänä ja jos lunta ei ole, pukki vuoraa veneen ruo’oilla, jotka pitivät hyvin lämpöä.

     *     *     *

Pukilla on viime vuosina ollut missio, jota hän on pyrkinyt toteuttamaan ja se on “ruoan hävikin vähentäminen”. Tämä on oikeastaan vain kaunis nimitys sille, mitä pukki tekee monta kertaa viikossa eli dyykkaa tai suorastaan kerjää Hätilässä milloin Lidlin, milloin S-marketin tai K-supermarketin takana jäteastioilla. Ja tätä jatkuu kunnes pukki saa luonnosta ruokansa, mikä ei ole helppoa.

    *     *     *

Käytännössä pukki dyykkaa aina kekriin asti ja oikeastaan, jos rehellisiä ollaan, pukki ei muuta teekään kuin dyykkaa.  Ennen hän keräili luonnonantimia, kalasti ja metsästi, mikä on nykymenossa aina vain vaikeampaa. Jokainen maapläntti on Ruotsin vallan maalaeista lähtien kuulunut aina jonkun omistukseen.

Lähinnä pukki tyytyy keräämään marjoja, sieniä ja kasveja silloin, kun niitä on tarjolla ja panee silloin tällöin sorsan- ja lokinmunia poskeensa ja saattaapa hän joskus ottaa jonkin ärhäkän sorsan kiinni ja tehdä siitä paistin itselleen.

    *     *    *

Aikoinaan pukki oli tavallinen nuorimies, joka aina kekrinä ryhtyi kekripukiksi, mutta rooli jäi pahasti päälle ja hänestä tuli lopulta niin kuin monista muista hänen kaltaisistaan ihan oikea joulupukki. Pukki muistelee lämmöllä aikaa, jolloin hän monien muiden kylän ja kaupunginosan nuorten tyttöjen ja poikien kanssa kekrinä kiersi maatalosta ja kerrostalosta toiseen.

Surullisena pukki pitää sitä, että hänen jälkeensä ei uusia pukkeja ole juuri enää tullut, sillä kekriperinne on lähes tyystin unohtunut.  Miten hienoa olikaan tehdä talon väelle improvisoituja esityksiä milloin mistäkin aiheesta! Ja saada palkkioksi ruokaa, mitä sadonkorjuuaikaan oli aina paljon tarjolla - ja ei kulunut aikaakaan, kun oltiin jo joulussa ja taas kierrettiin talosta toiseen aina sinne Nuutin -päivään asti, jolloin vielä kierrettiiin keräämässä joulun tähteet pois ja siitähän se dyykkaaminenkin alkoi. Se oli elämää se! Toisin on nyt.

Kaikki on vain yhtä joulua ja jouluaattoa kerran vuodessa. Ikään kuin pukkia ei muina aikoina olisi edes olemassa.



TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 824. Kekripukki, joulupukki, nuuttipukki...



Juha Wuolijoen ohjaama ja Marko Leinon käsikirjoittama elokuva "Joulutarina" (2007) tähtäsi suomalaisen joulupukkikultin rakentamiseen. Tämän jälkeen - jos kaikki maailman lapset sen näkisivät - ei kukaan enää kysyisi, kuka tai mikä joulupukki on ja mistä se on lähtöisin. Pukki oli alun pitäen suomalainen huutolaispoika.

Tarina sai jatkoa ehkä hieman yllättävältä suunnalta eli talonpoikaiskulttuurisäätiöstä Kekristä, joka julkaisi Kreetta Onkelin kirjoittaman lasten ja nuorten kirjan "Ahmattien yö" (2013). Talven alkua - ennen keskitalven juhlaa joulua - on vuosituhannet juhlittu kekrinä, samhaina tai halloweenina tai mikä sen nimi milloinkin on ollutkin.

Suomessa vielä reilut sata vuotta sitten kylien nuoret miehet ja naiset lokakuun 31. päivänä kiersivät talolta talolle mm. viihdyttämässä muita kyläläisiä. Vakavampi puoli asiassa oli se, että pukkia piti kestitä ja lahjoa, ettei hän tekisi pahojaan taloissa käydessään.

Jouluun mennessä kekripukki oli muuttunut Isä jouluksi (Yule, Christmas) tai Pakkasukoksi, jota juhlittiin vuoden pimeimpänä päivänä joulukuun 21.- tai 22. Nyt pukki olikin se, joka antoi lahjoja ihmisille, niille joilla ei enää vuoden synkimpään aikaan ollut paljon panna pötyä pöytään niin kuin esim. huutolaislapsilla ja kerjäläisillä, jollainen pukki oli  itsekin ollut.

Kreetta Onkelin kekripukki on tietyn kylän pukki tai oikeastaan hän on von Lapion kartanon isännän isoisä, joka oli kuollut aikaa sitten. Kekrinä kartanon isäntä kutsui aina niin pukin kuin muita edesmenneitä sukulaisia juhliin. Ja kun pukkia kestitsi, hän oli tyytyväinen. Paitsi tässä tarinassa, jossa hän hieman suuttui pojanpojalleen.

      *     *     *

Jatkokertomuksesta puuttuu kuitenkin vielä kolmas osa eli nuuttipukin tarina, joka sijoittuu vuoden alkuun tammikuun 13. päivään. Jälleen joulun jälkeen pukki lähtee kerjuulle. Kylien nuoret miehet ym. kiertävät taloja, joihin on joulun jälkeen jäänyt ylimääräistä ruokaa tähteeksi. Samalla he ja heidän mukanaan kulkevat lapset pitävät omaa showtaan ja esittävät esityksiään mistä milloinkin.

Jatkokertomuksen ajankohta voisi olla jokin muu kuin Nuutin päivä. Mitä pukille kuuluu esimerkiksi keväällä tai alkukesästä? Missä pukki on silloin? Joulun tähteet on syöty, mutta jostain ruokaa pitää löytyä sen jälkeenkin ennen seuraavaa kekriä. Mistä pukki löytää itsensä? Kenties veneen alta Katumajärven rannalta. Ehkä hän dyykkaa ruokansa Lidlin, S-marketin tai K-supermarketin roskiksista ja joutuu vaikeuksiin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 492 - Joulupukki ja Beelsebubi... heinäkuussa?


Tätä tarinaa on tarkoitus jatkaa. Trilogia...

1) Kekri / Halloween, 2) Joulu ja 3) Nuutti

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 823. Sika säkissä - tai jotain sellaista


Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään! Tai paljon mitään. Ainakaan tähän blogiin. Ei sen puoleen, että olisin paljon lukenutkaan mistään mitään. Olen elänyt viime viikkoina aika lailla ... säkissä.

Eilen joku kertoi, että yhtenä viime päivien puheenaiheena on ollut jälleen kerran suomalaisten syntyvyys. Ja kun avasin virtuaalisen Helsingin Sanomat, aihe oli päässyt jopa pääkirjoitukseen.

     *     *     *

Vuoden 1867 - 1868 nälkävuosina syntyvyys on viimeksi ollut sillä tasolla, millä se on vuonna 2017. Tämä ei voisi vähemmän hetkauttaa minua, sillä esikoinen syntyy mahdollisesti lähipäivinä. En tälläkään kertaa kuulu joukkoon.

Ongelman voi kiertää maahanmuutolla, mistä lehdessä on myös kirjoitus. Australialaisperhe muutti viime huhtikuussa lapsineen Suomeen. Mikäli maahanmuutto olisi korkealla tasolla lähivuosina, monet ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat ongelmat poistuisivat.

Ikäpyramidi v. 2040 (Tilastokeskus)
Yksilöiden kannalta asia näyttää perin erilaiselta. Nuorillakin on oltava hyvä syy jäädä Suomeen silloin kun he ovat aikuisia, ja esim. korkeasti koulutettua hoiva-alan väkeä on jo pitkään virrannut muualla Eurooppaan, Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Norjaan...

Jotain ilmeisesti tarvitsisi tehdä, mihin puoluepolitiikka ja sote-uudistukset eivät tarjoa ratkaisua. Enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että meidän Papu jää Suomeen. Luulen hänen muuttavan mieluummin vaikka Australiaan.

     *     *     *

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 vastasyntyneitä on yhtä paljon kuin 6-kymppisiä. Pyramidi alkaa siis kääntyä päälaelleen. Mihin tämä vielä johtaakaan? Kyborgisoitumiseen?

Linkki:

Syntyvyys heijastaa myös ilmapiiriä. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat 12.07.2017

Outotec sai insinöörin Australiasta. By Karla Kempas. Helsingin Sanomat 12.07.2017

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Reynolds: "Waterworld" (1995)


Kun jäätiköt ovat sulaneet navoilta ja mantereet ovet melkein kokonaan vajonneet mereen, mutantti merenkulkija taistelee nälkää ja oman aikansa merirosvoja 'savuttajia' vastaan ja auttaa vastenhakoisesti naista ja lasta, jotka etsivät kuivaa maata jalkojensa alle. (IMDb)

"Waterworld" (1995) on yhdysvaltalainen post-apokalyptinen tieteiselokuva, jonka on ohjannut Kevin Reynolds. Pääosissa esiintyvät Kevin Costner, Dennis Hopper, Jeanne Tripplehorn, Tina Majorino ja Michael Jeter. "Waterworld" oli aikansa kallein tuotanto, ja se ylitti alkuperäisen budjettinsa moninkertaisesti. Elokuva sai sekalaisia arvosteluja, joissa kiitettiin tulevaisuus-teemasta mutta kritisoitiin näyttelijäsuorituksia. Elokuva oli kuitenkin taloudellinen menestys. (Wikipedia)

    *     *     *

5:LTA TI 20.06. KLO 21:00

RUNO ON VAPAA. Osa 973 - crush






yritit suudella
pieni ihastus se oli 
ihastus ei muuta





Jennifer Paige - Crush. Radio Nova 21.06.2017 klo 05:34

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Scott: "Gladiator" (2000)


Kun keisari on pettänyt roomalaisen kenraalin ja murhannut hänen perheensä, kenraali palaa Roomaan orjana ja gladiaattorina kostaakseen. (IMDb)

"Gladiator" (2000) on Ridley Scottin ohjaama seikkailuelokuva, joka seuraa roomalaisen kenraali Maximuksen kohtaloa sotilaana ja gladiaattorina. Elokuva voitti viisi Oscar-palkintoa. (Wikipedia)

     *     *     *

SU 5:LTA 18.06. KLO 21:00

      *     *     *

Huikea spektaakkeli eurooppalaisesta barbariasta.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Bourdos: "Renoir" (2012)


Impressionisti-maalarin Pierre-Auguste Renoirin poika Jean Renoir palaa vuonna 1915 haavoittuneena sodasta kotiin, jossa kohtaa nuoren naisen, isänsä mallin Andréen, joka lumoaa ja innoittaa niin isää kuin poikaa. (IMDb)

"Renoir" (2012) on Gilles Bourdos’n ohjaama elokuva, jonka aiheena on ranskalainen taidemaalari August Renoir. (Wikipedia)

     *     *     *

Valaiseva kurkistus kuuluisan kuvataiteilijan viimeisiin kuukausin hänen poikansa Jean Renoirin näkökulmasta käsikirjoitettuna.


perjantai 16. kesäkuuta 2017

McGehee & Siegel: "Mitä Maisie tiesi?" (2012)

n
NYC:issä pikkutyttö on vedetty keskelle vanhempien katkeraa huoltajuuskiistaa. (IMDb)

"Mitä Maisie tiesi" (2012) on Scott McGeheen ja David Siegelin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva on nykyajan New Yorkiin sijoittuva sovitus Henry Jamesin vuoden 1897 romaanista.

Elokuva ei menestynyt kaupallisesti, mutta oli arvostelumenestys. (Wikipedia)

      *     *     *

YLE TEEMA LA 16.06. KLO 21:00

     *     *     *

Herkullinen ihmissuhderaama, jossa eronneet vanhemmat laiminlyövät  pientä lastaan, mutta heidän uudet puolisonsa pitävät tytön puolta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 486 - SS:n hallitussalaliitto


Ex-puheenjohtaja Timo Soini istuskelee eduskunnan kuppilassa älypuhelin kädessään ja juttelee pääministeri Juha Sipilän kanssa.

[Sipilä on lähdössä Valtioneuvoston linnasta Naantaliin ja ohjaa virka-autoa yhdellä kädellä.]

- No, mä lähden nyt sinne Naantaliin! Lähetän sinulle sitten tekstarin, kun olen tullut informoiduksi.

- Selvä juttu. Meidän puoleltamme on kaikki on valmista. Näytelmä alkakoon!

- Hah-hah! Kyllä.

- Hyvää matkaa!

- Kiitos.

[Kun Juha Sipilä on päässyt Kultarantaan ja jutellut hetken aikaa presidentti Sauli Niinistön kanssa, hän lähettää ensin tekstarin mihin saa vastauksen ja soittaa sitten Timo Soinille.]

- Terve! Sauli on varmistanut - niin kuin sovimme - valtio-oikeusoppineilta, että voimme toimia niin kuin suunnittelimme. Ei muuta kun lähetätte sen tiedotteen omalta osaltanne medialle ja pidätte tiedotustilaisuuden. Ja onnea Uudelle vaihtoehdolle!

Astun sitten tunnin kuluttua julkisuuteen. Muistuta Sampoa, että tulee minun ja Petterin kanssa siihen hallituksen tiedotustilaisuuteen.

- Näin teemme. Skool!

- Skool!

- SS - isänmaan asialla!

- SS - isänmaan asialla!

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 822. Yhteiskunnallisten kiusaajien eliittiä


En tiedä, onko sääli, ettei kansallisen tason huippupoliitikko - tässä tapauksessa ex-perussuomalainen Timo Soini - tunnista omia tunnetilojaan.

Ei tarvinnut esimerkiksi eilen kuin seurata hänen kasvojensa ilmeitä, kun jo tiesi että hänen mielensä kiehui raivosta. Tällaista aggressiivisuus on passiivista ja siitä seuraavat elämässä kaikkein pahimmat teot. Siitä alkavat sodat. Siitä rakentuu rasismi - ja kouluissa kiusaaminen.

Eikö olisi aika vähitellen niin Suomessa kuin EU-tasolla ja yleensä länsimaissa lopettaa tällainen politiikka ja poliitikkojen toiminta?







Linkki:

Soini blogissaan: En tehnyt päätöstä tunnekuohussa – "Osa ymmärtää, osa ei". Soini ei uskonut koskaan jättävänsä perustamansa puolueen eduskuntaryhmää. (STT 14.6.2017)

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 821. Hallituksen poliittinen gansterismi


Mitä mieltä pitäisi olla siitä, kun pääministeri Juha Sipilä ilmoittaa, että perussuomalaisten uuden puheenjohtajan Juha Halla-ahon tulee olla hallituksessa, jotta se voi jatkaa. Seuraavana päivänä hän on täysin toista mieltä. Nyt Sipilälle kelpaa hallituksen takuumieheksi puheenjohtajavaalin hävinnyt Sampo Terho. Käsittämätöntä ja öykkärimäistä ja ennen muuta kaikkien demokratian arvojen vastaista.

Arvoton lupaus ja sen mukaista
gansterismia tämäkin.
Samanlaista poliittiseksi gansterismiksi kutsuttua politiikkaa keskustan ja kokoomuksen ministerit ja varsinkin puolueiden puheenjohtajat ovat harjoittaneet koko nykyisen hallituksen ajan. Suomalaisesta politiikasta on hävinnyt kaikki logiikka ja arvot. Alun pitäen logiikka korvautui kolmen S:n (Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Timo Soini) tahdolla, nyt kolmikosta on enää yksi jäljllä.

Demokratia on valjastettu käytännössä yhden miehen tahdon takuumieheksi, ja sen on saanut aikaan parlamentaarinen enemmistödemokratia, joka mahdollistaa varsin pienen ryhmän pääsemisen valtaan ja tekemään päätöksiä kansan suuren enemmistön puolesta ja monenlaisten vähemmistöjen yli (esim. etniset ja kielelliset vähemmistöt).

On muistettava sellainenkin asia, että Suomen suurin puolue on edelleen ns. nukkuvien puolue, jolla ei ole nykyjärjestelmässä poliittista kotia; ja hallitus - niin kuin edellisetkin hallitukset - on toiminut suomalaisten todellista enemmistöä vastaan, johon kodittomatkin kuuluvat.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Zemeckis: "Allied" (2016)

TULEE TÄHÄN!

Vuonna 1942 kanadalainen tiedustelu-upseeri tapaa linjojen takana Pohjois-Afrikassa, tarkalleen ottaen Marokossa, terrori-iskua tehdessään Ranskan vastarintaliikkeeseen kuuluvan naistaistelijan. Myöhemmin he tapaavat Lontoossa, jossa avioliittoon johtanut suhde on kovalla koetuksella sodan takia. (IMDb)

"Liittoutuneet" (2016) on brittiläis-yhdysvaltalainen romanttinen sotaelokuva, jonka on ohjannut Robert Zemeckis ja käsikirjoittanut Steven Knight. Päärooleissa näyttelevät Brad Pitt ja Marion Cotillard.  (Wikipedia)